Isiä ikävä

IMG_9221

Mies on ollut maanantaiaamusta lähtien työmatkalla. Lapset olivat lähdössä hakemaan isiä kotiin lentokentältä jo ennen kuin hän oli edes ehtinyt kotiovesta ulos. Tällaiset viikot saavat joka kerta vielä entistä enemmän arvostamaan niitä vanhempia, jotka vastaavat perheensä arjesta yksin. Vaikka Sveitsissä tehdäänkin usein todella pitkiä työpäiviä, niin meillä mies ehtii tavallisesti arkenakin hyvin osallistua ainakin lasten aamu- ja iltatoimiin. Näinä päivinä, kun pyöritän tätä sirkusta vuorokauden ympäri yksin ilman taukoa (vanhempi lapsista nukkuu vielä satunnaisesti päikkäreitä mutta ei tietysti juuri ikinä tällaisina päivinä), olen kyllä iltaisin aivan eri tavalla väsynyt. Nautin järjestelystä ja ennen lapsia aina miehen työreissujen aikaan siivosin milloin mitäkin kaappia tai varastoa yömyöhään. Viime aikoina meillä ei ole öisin kauheasti kaappeja järjestelty. Mieli tekisi kyllä, mutta iltaisin lasten jo aikaa sitten nukahdettua, sitä vaan tajuaa istuvansa edelleen pimeän lastenhuoneen nurkassa näpyttelemässä puhelinta jaksamatta siirtyä edes sohvalle. Valvomiseksi nämä yöt tosin edelleen välillä menevät, mutta varaston siivoamiseen ei juuri nyt rahkeet riitä.

Lapsille isän muutaman päivän poissaolo on varmasti vielä paljon isompi asia. Näin kiukkuisia, huonosti nukkuvia ja mustasukkaisia tästä yhdestä paikalla olevasta vanhemmasta he harvoin ovat olleet. Isän olinpaikkaa ja tekemisiä mietitään jatkuvasti, vanhempi lapsi muistaa säännöllisesti varmistaa että ”haetaan sitten isi kotiin lentokentältä”. Ensimmäisenä iltana suuri huolenaihe oli, että mistä isi saa iltapalaa? Mitä isi syö? Missä? Ja omenamehua ei sitten saa iltapalalla juoda. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun lapset ovat erossa isästään useamman yön mutta jotenkin reagoivat tällä kertaa voimakkaammin kuin aiemmin. Toki varsinkin lasten kohdalla moni tekijä vaikuttaa tunnetiloihin ja käyttäytymiseen. On mahdotonta tietää, mikä kaikki on ikävästä johtuvaa ja mikä puolestaan vuotavasta nenästä, ulkona piiskaavasta sateesta tai siitä, että äiti on hektisimpinä aamuina jättänyt sen tutun ja turvallisen aamupuuron keittämättä ja antanut syödä muroja sohvalla lastenohjelmia katsoen. No, onneksi tänään saamme hakea kovasti ikävöidyn isin takaisin kotiin.

Muistan itse pienenä istuneeni eteisen kaapissa oman isäni paita tiukasti sylissä kasvoja vasten painettuna hänen ollessaan kilpailumatkoilla. Ikävä tuntui isona vatsasta kurkkuun ulottuvana möykkynä. Ja samaan aikaan kuitenkin tunsi oudon häivähdyksen hyvää oloa, koska juuri minulla oli niin rakas isä, että häntä kaipasi näin kovasti.

2 vastausta artikkeliin “Isiä ikävä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s