Eilisestä voisi kertoa liian monta asiaa, jotka sujuivat kaikkea muuta kuin hyvin, mutta taidanpa mieluummin yrittää unohtaa ne ja toivoa loppuviikosta parempaa.
Yksi päivän erikoisuuksista tapahtui päiväkävelyllä: vanhempi lapsista nukahti rattaisiin ja nuorempi ei. Esikoinen nukkuikin pitkät päikkärit, joilta heräsi harvinaisen hyväntuulisena ja illalla yöunille nukahtaminenkin sujui ongelmitta. Kunnon päiväunet tulivat siis ehdottomasti tarpeeseen. Kuopuksen kohdalla luovuin toivosta päikkäreiden suhteen loppulenkistä, vaikka molempien nukkuminen samaan aikaan olisikin ollut tervetullut lepohetki myös äidille. Sen sijaan nautimme yhdessä 2-vuotiaan kanssa hetken aikaa aurinkoisesta säästä sateisen aamupäivän jälkeen.
Kotimatkan varrella on suuri (saksan?)pähkinäpuu, jonka alta saattaa näin syksyisin löytää hyvällä onnella paljonkin pähkinöitä. Viime syksynä eräällä kävelylenkillä pähkinöitä kirjaimellisesti satoi rattaisiimme mutta tällä kerralla etsinnästä huolimatta saalis jäi hieman pienemmäksi. Yksi pähkinä syötiin paikan päällä ja toinen laitettiin avausyritysten jälkeen taskuun talteen ja syötiin vasta kotona.
Voi pojat! 