Päivän lepohetki

Ihanan leppoisan sunnuntaiaamun jatkoksi koitti harvinaisen mukava tilanne päivällä: Meillä kylässä olevat vieraat lähtivät viemään lapsia ja koiraa päiväkävelylle, ja me saimme miehen kanssa jäädä kaksin kotiin lepäämään. Meillä on tapana lähteä päivittäin lounaan jälkeen kävelylle, jolloin Eetu-koira saa toisen päivittäisistä pidemmistä lenkeistään, nuorempi lapsista päiväunet ja vanhempi lapsista vähintään lepohetken. Arkisin minä hoidan luonnollisesti päivän kävelylenkit ja saan samalla edes vähän liikuntaa työntäessäni tuplarattaita matkustajineen tuossa meidän mäellä. Joskus suuntaan kyllä heti suosiolla alamäen suuntaan ja tasaisemmalle reitille, mutta ylöshän sieltäkin on keinolla tai toisella tultava. Unien kannalta varmin vaihtoehto on yleensä ollut ylämäen reitti, josta saa lisäksi paluumatkalla lasketella mukavasti alamäkeen.

IMG_8398

Vanhempi lapsistamme nukkuu enää harvakseltaan päiväunia, mutta istutamme hänet silti aina päivälenkin ajaksi rattaisiin. Saa nukkua, jos nukuttaa ja tulee ainakin levähdettyä, vaikkei uni tulisikaan. Tai itse hän ilmoittaa kyllä useinkin nukkuneensa päivälenkillä – silmät auki kuulemma. Välillä 3,5-vuotias on kyllä todella väsynyt mutta ilmeisesti pystyy kuitenkin jo aika hyvin halutessaan sinnittelemään hereillä. Mikäli pikkuveli jatkaa uniaan vielä kotona, isoveli saa tällöin kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. 2-vuotiaamme onneksi vielä lähes aina nukkuukin päiväunet. Toisinaan kyllä vie aivan liian kauan ennen kuin hän malttaa nukahtaa ja muutamana (hermoja koettelevana) kertana myös hän on päättänyt jättää päiväunet väliin. Voi että, ne päivät tuntuvat pitkiltä… Toisinaan uni tulee silmään rattaissa jo ennen kuin ollaan hädin tuskin ehditty pihatietä kauemmaksi, mutta nykyään unen tulo vie kyllä usein jonkun aikaa. Tämä on sinällään paras vaihtoehto, että silloin uni jatkuu todennäköisimmin myös kotona ja isoveli saa sen tärkeän hetkensä äidin kanssa. Nukahtamista edeltää kuitenkin välillä melkoinen häsääminen: kengät auki, sukat pois, jalat turvakaaren yli, jano, isoveljen kanssa kahnaamista, käden ujuttaminen pois hihasta, pyörimistä niin paljon kuin valjaat antaa myöden – you name it, melkein kaikkea on kokeiltu. Eikä ole kerta eikä kaksi, kun hän on lopulta nukahtanut suu auki kesken oman höpinän tai laulun. Yleensä hän laulaa Batmania: ”Jää-jää-jää päppään, jää-jää-jää päppään”. Isoveli ei useinkaan arvosta pikkuveljen lauluesitystä, oli sitten kyseessä Batman tai joku muu, vaan kehottaa kaikkea muuta kuin kohteliaasti, että ”Suu kiinni, hölmö!” tai ”Lopeta jo tuo meteli!” Mutta on onneksi niitäkin kertoja, kun isoveli laulaa pikkuveljelleen rattaissa unilaulua, että tämä nukahtaisi. Joskus se jopa toimii.

IMG_7173

Vaikka päiväkävely tuntuukin välillä kaikista meistä ärsyttävältä pakolliselta rutiinilta ja mäkinen maasto tai kaatosade ei yhtään houkuttelisi lähtemään, niin on se kyllä itsellekin lopulta (lähes joka kerta) rentouttava hetki. Toisinaan lapset köllöttelevät koko matkan tyytyväisinä, ja yleensä viimeistään loppumatkasta rattaissa meno rauhoittuu. Kaikkein palkitsevimpia ovat tietysti ne päiväkävelyt, joilta kotiin tullessa kumpikin poika nukkuu ja myös jatkaa uniaan edes hetken kotona. Silloin Eetu-koira puolestaan saa jakamatonta huomiota, ja minulla on mahdollisuus ihanan hiljaiseen ja rauhalliseen hetkeen, joita muuten mahtuu päiviin kovin vähän.

IMG_8287

IMG_8112

IMG_8288

IMG_8374

IMG_8369

2 vastausta artikkeliin “Päivän lepohetki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s