Päiväkävelyllä

Lokakuun 18. päivänä aurinko paistoi lämpimästi. Alkumatkan nousu ja ensimmäinen alamäki oli takana, edessä siinsi seuraava ylämäki. Kello lähestyi jo puolta kahta ja 2-vuotias oli edelleen sitkeästi hereillä, vaikka tiesin päiväunien olevan ehdottomasti tarpeen. Lapsi oli riisunut kenkänsä jo melko alkumatkasta. Onneksi oli todella lämmin päivä, enkä ollut jaksanut alkaa taistella kengistä, vaan olin laittanut ne rattaiden tavarakoriin. Tavarakorissa oli myös peitot lapsille, joita ei todellakaan tänään tarvittaisi. Syksyisin aurinkoiset päivät saattavat olla todella lämpimiä, ja usein puen lapsille ja itselleni aivan liikaa vaatetta päivälenkille. En vieläkään ole tottunut ajatukseen, että lokakuun puolivälissä voi todella olla ulkona T-paidassa. Tällä kertaa kuitenkin vaatetus oli kutakuinkin säähän sopiva, mutta pian huomasin taaperon sukkienkin puuttuvan jaloista. Aloin etsimään niitä hieman ärsyyntyneenä, sillä olin varma, että ne olivat tippuneet matkalla eikä ajatus takaisin kääntymisestä houkutellut. Onneksi kuitenkin tajusin ennen ylämäkeen kääntymistä kysyä sukkien kohtalosta niiden omistajalta, joka tyynesti näytti, että on laittanut ne selkänsä taakse. Joko lapsi oli todella fiksu ja laittanut ne hyvään talteen, etteivät putoaisi vahingossa tai sitten melko fiksu ja laittanut ne hyvään talteen, ettei äiti löytäisi niitä ja valitettavasti vaan meni itse paljastamaan piilon. No, saimme sukat takaisin jalkoihin, ihme kyllä ilman kummempaa taistelua, ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Jonkun aikaa kuljettuamme nenääni ryöpsähti haju, jonka tunnistin heti. Asuimme ennen hieman lähempänä peltoja, ja näinä päivinä ei tuuletettu kuin juuri pakollinen 2 x 5–10 minuuttia per päivä. Traktori puksutti kohta eteen tulevalla pellolla levittäen lannoitetta, jonka koostumuksesta minulla ei todellisuudessa ole hajuakaan, mutta hajusta päätellen voisin vahvasti epäillä sen olevan peräisin maatilan omista lehmistä. Työnsin rattaita jälleen yhteen ylämäkeen pystyen hengittämään vaivoin suun kautta, ja yhtäkkiä oloni tuntui samalta kuin kummankin raskauden alussa. Mieli teki kääntyä takaisin mutta jatkoin sisukkaasti eteenpäin. Jos olin selvinnyt kahdesti lähes kolmen kuukauden raskauspahoinvoinnista, niin selviäisin kyllä tästäkin.

IMG_8384

Kumpikaan lapsista ei edelleenkään nukkunut mutta meno rattaissa oli jo hieman rauhoittunut, ja lannoitteen hajusta sekä hetkellisestä pahoinvoinnista päästy eroon, joten kohti seuraavaa loivaa ylämäkeä. Sen tasainen kipuaminen toivottavasti toisi unen edes nuorimmalle. Hetken päästä huomasinkin kuopuksen nukkuvan tyytyväisenä ja ajattelin jatkaa matkaa kauniissa säässä vielä jonkin aikaa ennen kuin kääntyisimme takaisin. Edessä oli kuitenkin odottamaton este, jonka ohi ei niin vaan mentykään. Tien vieressä kasvavasta päärynäpuusta oli pudonnut kävelytielle niin paljon ylikypsiä hedelmiä, että niitä ei voinut millään ylittää, alittaa eikä kiertää. Täytyi mennä lävitse. Tai ainakin yrittää. Hetken rytyytettyäni päärynöiden valtaamalla tienpätkällä aloin pelätä juuri nukahtaneen lapsen havahtuvan uniltaan, eikä minua toisaalta huvittanut astua enää yhteenkään mätään hedelmään, joten jouduin nöyränä peruuttamaan etenemäni metrit takaisin ja kääntymään kotiin päin.

IMG_8433

Vielä ennen kotiin pääsyä odotti kuitenkin viimeinen haaste: Kuinka ohittaa aivan tien vieressä laiduntavat lehmät, ilman että Eetu-koira alkaa haukkua ja häiritsee mahdollisesti päiväunia? Tämä tehtävä oli onneksi päivälenkin helpoin ja ohitus onnistui melko sivistyneesti ilman suurempaa draamaa. Usean kuukauden ajan suoritetut lähes päivittäiset lehmien kohtaamiset ovat tuottaneet tulosta, ja koira tyytyi mulkoilemaan ilmeisen pelottavia otuksia rattaiden takaa. Harmittelin, että olin unohtanut tälläkin kertaa kotiin koiran namit, joilla olisin voinut palkita onnistuneesta ohituksesta. Päiväkävelyn haastavat osuudet oli kuitenkin suoritettu, ja edessä oli enää leppoisaa rullailua alamäkeen kotia kohti.

IMG_8436

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s