Lepää aina kun voit

Vastasyntyneiden äitejä kehotetaan nukkumaan aina kun vauvakin nukkuu. Meidän pojat onneksi vauvoina nukkuivat yönsä todella hyvin ja useimmiten päiväunirytmikin oli melkoisen tarkka. (Tai sitten aika on tehokkaasti kullannut muistot..?) Lasten päikkärit olivat kuitenkin odotettu hetki päivässä, jolloin sai pienen hetken ajan nauttia hiljaisuudesta ja siitä, ettei tarvinnut olla kenenkään saatavilla tai huolehtia mistään muusta kuin itselleen mahdollisimman lokoisan asennon löytämisestä sohvalla. Nykyään vanhempi lapsista ei enää juuri nuku päikkäreitä (ja silloin kun nukkuu, niin niiltä herääminen on vielä hankalampi ja pidempi prosessi kuin niille nukahtaminen), ja vaikka hän omien sanojensa mukaan saakin aina pikkuveljen unien ajan katsoa Ryhmä Hauta tabletilta, niin ei totuus kuitenkaan ole ihan niin leppoisa – kummankaan meidän kannalta. Omat rauhalliset hetkeni päivän aikana ovatkin harvassa, ja päiväunet ovat olleet jo pitkään ainoastaan kaukaisia haaveita. Eivätkä ne yötkään suju edelleenkään täysin ilman heräilyjä, vaikkei lapset enää varsinaisesti mitään palveluja kaipaakaan keskellä yötä.

Olen aina rakastanut päiväunia ja lomalla käytänkin hyödyksi jokaisen mahdollisuuden lepäämiseen, ja ehkä tämä osittain itse aiheutettu univelkataakkakin saattaa jopa hieman keventyä. Tänään ulkona pakkanen lähestyi kahtakymmentä astetta, ja mikä olisikaan ollut ihanampaa kuin palata aamupalan jälkeen sänkyyn villasukat jalassa nukkumaan pariksi tunniksi. Lounaan jälkeen torkuin vielä toistamiseen sängyssä esikoinen kainalossani, kun olin ensin saanut pidettyä itseni vaivoin hereillä yhden Pupu Tupunan ja Postimies Paten lukemisen ajan. Esikoinen ei kylläkään nukahtanut, mutta onneksi itselle ei tuota vaikeuksia hyödyntää jokaista tilaisuutta pikku päikkäreihin vaikka vieressä möyrisi tyyppi, joka on päättänyt pysyä valveilla keinolla millä hyvänsä. Epämääräisen torkunta- ja möyrintäajan jälkeen ostin vielä reilun vartin yhtä jaksoista unta itselleni puhelimen Pikku Kakkonen -sovelluksella.

Päivän lopuksi kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa hotjoogaa. Tunnin alussa ohjaaja kysyi, onko tunnilla joku, joka ei olisi liikkunut jollain tavalla päivän aikana. Kun yhtään muutakaan kättä ei noussut ylös, en halunnut erottua joukosta tunnustamalla, että päivän ainoat liikuntasuoritukseni siihen mennessä oli koostunut lähinnä rappusten kulkemisesta ruokailu- ja päiväunihetkien välillä. Yli viisikymmentä astetta ulkoilmaa lämpimämmässä salissa puolentoista tunnin hikoilun jälkeen loppurentoutuksessa olo oli niin rennon raukea, että en pysty varmaksi sanomaan, olinko valveilla vai unessa. Vaikutus lienee ollut joka tapauksessa melko sama. Ylös päästyäni tuntui samalta kuin hyvien päiväunien jälkeen.

Vaikka aikeeni mennä tänään ajoissa nukkumaan näyttävät romuttuneen jo aikoja sitten, niin eiköhän tälle lomapäivälle ole silti kertynyt ihan mukavasti lepoa. Jospa sitä huomenna jaksaisi ylös ilman torkutusta. Tämän aamun herätyskello herätti omien sanojensa mukaan kello 4 4 6. (Eli klo 6.44.) Lupasin, että noustaan ylös, kun kello on 7.00. Kolmevuotias tuijotti vartin sitkeästi mummilan radioherätyskellon näyttöä ja aina minuutin välein ilmoitti uuden lukeman. Minä yritin yhtä sitkeästi hyödyntää varttini nukkumalla ja havahduin vain muutamaksi sekunniksi kerrallaan kuulemaan paljonko kello on. Kellon tullessa seitsemän herra Aika ponkaisi pystyyn ja ilmoitti, että nyt lähdetään leikkimään. Toista mahdollisuutta torkuttamiseen ei siis annettu mutta olin kovin kiitollinen jo tästä yhdestäkin.

2 vastausta artikkeliin “Lepää aina kun voit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s