Voi pojat!

Minun oli laskiaistiistaina tarkoitus tehdä poikien kanssa retki jonnekin, missä pääsisi laskemaan pulkkamäkeä. Yhdistelmä erittäin viime tippaan jätettyä suunnittelua ja paikallistuntemuksen puutetta auton ratissa ei kuitenkaan tuottanut tulosta pulkkamäen löytymisen suhteen. (Onneksi olin tehnyt sentään hyvät eväät mukaan, jotta lapset pysyivät tyytyväisinä takapenkillä.) Uskon vakaasti siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja niinpä nytkin satuimme lopulta ajamaan kotikaupunkimme laidalla sijaitsevan villieläinpuiston kyltin ohi ja päätin, että retkemme suuntautuukin sinne. Tosin perille pääsy vaati vielä kaksi U-käännöstä ja hieman mietitytti, onkohan koko paikka edes auki talvella. Tiesin kuitenkin kivan leikkipuiston sijaitsevan alueella, joten siellä vierähtäisi joka tapauksessa tovi. No, perille saavuttuamme huomasin, että leikkipuiston kohdalla oli iso aidattu kuoppa ja muutenkin näytti melko hiljaiselta. Tarkemman tiirailun jälkeen puisto vaikutti kuitenkin olevan auki ja niinpä jalkauduimme autosta.

Wildpark Bruderhaus sijaitsee Winterthurissa kauniilla metsäisellä kukkulalla, jonne pääsee auton ja bussin lisäksi useita eri patikointireittejä pitkin. Puistossa on ravintola, joka on auki keskiviikosta sunnuntaihin (onneksi meillä riitti niitä eväitä…) ja toivottavasti pian taas uusittu leikkipuistoalue. Villieläinpuisto on perustettu lähes 130 vuotta sitten ja siellä asuu noin 80 eläintä: ilveksiä, susia, villisikoja, visenttejä, przewalskinhevosia, mufloneja, saksanhirviä ja vietnaminkauriita(?). Tuolle vietnaminkauriille (cervus nippon pseudaxis) en löytänyt suomenkielistä nimeä, mutta jotain tuon suuntaista se ehkä olisi. Eläinten katsomisen sijaan poikien mielestä kivointa oli kuitenkin isoilla kivillä kiipeily, piiloleikki ja evästauko sekä taukopaikalla sijainneet pienet mökit.

Eläinaitausten välillä sai kävellä jonkin verran mutta reitin varrella on lapsille kivoja juttuja, jotka motivoivat jaksamaan eteenpäin. Lopussa alkoi väsy jo hieman painaa, sillä aamun harhailujen takia kello oli jo aika paljon. Puiden välistä pilkottava aurinko onneksi nosti ainakin omaa mielialaa ja vanhempi lapsista keksi alkaa leikkiä varjohippaa aurinkoisemmissa kohdissa.

Itse asiassa se kaikkein paras juttu lasten mielestä oli sittenkin juuri ennen kotiin lähtöä ravintolan vierestä bongatut kolikoilla toimivat autot. Niitä ei vaan millään pystynyt kiertämään ja tiesihän sen, mitä siitä seuraa. Tuo melkein 4-vuotias on jo melko helposti puhuttavissa lähes kaikista tällaisista tilanteista, mutta 2-vuotias haastaa kyllä sitten molempien edestä. Eikä todellakaan ole sieltä hiljaisimmasta päästä muutenkaan, saati kun on astetta tiukempi paikka. Lopulta kannettuani rimpuilevan ja huutavan lapsen kolikkopaholaisten luota huomasin, että ”kiukutteleva 2-vuotias, kakat housussa, toppahaalari, villahaalari, kerrasto, housuvaippa” -yhdistelmä on myös melko tiukahko paikka. (Tarkennetaan nyt vielä kuitenkin, että sentään ne kakat oli sen kaksivuotiaan housussa.) Mutta siitäkin selvittiin ja päästiin lopulta kotiin päikkäreille, vaikka uni melkein meinasikin tulla jo retkellä.

 

Wildpark Bruderhausiin voit tutustua täällä.