Älä nuolaise ennen kuin (jugurtti) tipahtaa (paidalle)

Aamulla oli luvassa tiukka lähtö, kun toinen lapsi piti saada ajoissa eskariin ja toinen kerhoon. Viime päivien perusteella osasin odottaa haastavaa aamua ja mietin jo illalla kummallekin lapselle aamua varten esille ne vaatteet, jotka mielestäni parhaimmalla todennäköisyydellä hyväksyttäisiin päälle ongelmitta. Valitettavasti nuoremman tällä hetkellä ainoa täysin ilman taistelua puettava paita oli seuraavalle päivälle aivan liian kuuma ja toinen lähes yhtä varma vaihtoehto pesussa. Lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin siniseen pupu-T-paitaan, ja mietin myös perustelut valmiiksi, miksi juuri se on TOSI HYVÄ paita.

Aamu etenee juuri niin jähmeästi kuin etukäteen arvelin ja pukemisen vuoron tultua valitsemani paita ei todellakaan kelpaa. Perusteluilla eikä ilman. Aikataulu antaa onneksi myöden sen verran, että annan lapsen itse lähteä valitsemaan toisen paidan päällensä. Vaatekaapilla hän katsoo valikoimaa ja ilmoittaa haluavansa lempipaitansa. ”Palomies Sami -paita on valitettavasti aivan liian kuuma tänään.” ”No sitten palomies-T-paita!” ”Palomies-T-paita on valitettavasti pesussa.” Lapsi tuijottaa edessään olevia paitoja pettyneen lamaantuneena näyttäen siltä, ettei hänellä todellakaan ole aikomustakaan pukea mitään niistä päällensä. Valmistaudun valitsemaan summan mutikassa yhden paidan ja pukemaan sen itkevän ja rimpuilevan lapsen päälle, sillä aamussa pitäisi päästä eteenpäin. Samalla hetkellä lapsi kuitenkin ilmoittaa innoissaan kirkkaalla, iloisella äänellä: ”Äiti! Pupu-paidan minä haluan! Se on hyvä!” Puemme siis jo kertaalleen hylätyn sinisen pupu-T-paidan tyytyväisen lapsen päälle, ja lähetän mielissäni lapsen aamupalalle. Siirryn lastenhuoneesta eskariin lähdössä olevan nelivuotiaan seuraksi eteiseen, kun pupupaitainen tyyppi ilmestyy keittiöstä luoksemme. En ole aivan varma, onko hän hämmästynyt, ylpeä vai vähän kumpaakin esitellessään huolella valitun paitansa kuorruttuneen paksun jugurttikerroksen alle. ”Äiti! Kato!”

Päätän tästä lähtien kerhopäivinä pukea lapsen vasta aamiaisen jälkeen.

Erään lämpimän kerhoaamun kompromissi: lempipaita ja käärityt hihat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s