Kaura(puuro)rieska

Toisinaan puuroa jää syystä tai toisesta aamupalan jälkeen vielä kattilaan. Puuron lopuista saa onneksi tehtyä helpon ja herkullisen kaurarieskan. Tällä kertaa kokeilin korvata nesteenä yleensä käyttämäni maidon omenamehulla. Se toikin rieskaan kivasti makua. Taikinaan voisi varmasti lisätä omenasosettakin. Jauhoina käytän yleensä täysjyväspelttiä, ohraa ja vehnää – määriä mittaamatta tai suhdetta miettimättä. Taikinasta voi tehdä joko yhden… Jatka artikkeliin Kaura(puuro)rieska

Isiä ikävä

Mies on ollut maanantaiaamusta lähtien työmatkalla. Lapset olivat lähdössä hakemaan isiä kotiin lentokentältä jo ennen kuin hän oli edes ehtinyt kotiovesta ulos. Tällaiset viikot saavat joka kerta vielä entistä enemmän arvostamaan niitä vanhempia, jotka vastaavat perheensä arjesta yksin. Vaikka Sveitsissä tehdäänkin usein todella pitkiä työpäiviä, niin meillä mies ehtii tavallisesti arkenakin hyvin osallistua ainakin lasten… Jatka artikkeliin Isiä ikävä

Sataa, sataa ropisee

”… pili pili pom, kengännauhat kastuivat, pili pili pom, äidin varpaat vilustui, pili pili pom.” Kolmevuotiaan versio Nalle Puhin sadelaulusta ilahduttaa sadepäivänä, joita on usein ja melko tasaisesti ympäri vuoden. Zürich onkin Euroopan sateisin suurkaupunki ja keskimäärin noin joka kolmas päivä sataa. Asumme ihan Zürichin naapurissa, joten pääsemme varmasti osallisiksi suureen osaan näistä sateista. Usein… Jatka artikkeliin Sataa, sataa ropisee

Pyykinpesumiehen viikonloppu

Viikonloppuna meillä on otettu rennosti – niin rennosti kuin nyt pikkulapsiperheessä voi ottaa. Kahteen päivään on mahtunut muun muassa joogaa, ulkoilua, synttärijuhlia, juoksemista, pyöräilyä, lukemista, pyykinpesua, pyykinpesua, pyykinpesua (lapsen mielestä ”äiti on sellainen pyykinpesumies”), ruoanlaittoa, suomenkielisiä lastenohjelmia netistä ja popcornia. Alkavalle viikolle jäi vielä onneksi popcornia jemmaan (unohdin syödä ne nyt illalla!?) ja pyykkienkin pariin pääsee… Jatka artikkeliin Pyykinpesumiehen viikonloppu

Pyöräretkellä

Asumme sveitsiläisellä mittapuulla mitattuna pienen kukkulan rinteessä, jonka korkein kohta on suunnilleen samalla korkeudella kuin esimerkiksi Rukan huippu. Pyöräileminen, ja varsinkin sen opettelu, kahden alle 4-vuotiaan kanssa näissä maisemissa ei ole ihan yksinkertaista. Vaihtoehtoja tosin kyllä löytyy. Nopein reitti tasaiselle on pitkä ja jyrkkä alamäki, joka päätyy vilkkaasti liikennöidyn tien reunaan. Kahden toistaiseksi puutteellisella jarrutuskyvyllä… Jatka artikkeliin Pyöräretkellä

Puuroa, puuroa

Meillä syödään (lähes) joka aamu perisuomalaista kaurapuuroa. Sveitsistä saa jopa suomalaisia kaurahiutaleita ihan perus ruokakaupasta mutta itse valitsen hyllystä luomuhiutaleita. Paras puuro tulee mielestäni sekoittamalla kaurahiutaleita ja -leseitä, nesteeksi vettä, tavallista maitoa ja/tai kauramaitoa sekä lopuksi kunnon loraus oliiviöljyä ja (miehen mielestä liian pieni) ripaus suolaa. Pojat syö puuronsa hunajalla ja maidolla, itse laitan mukaan… Jatka artikkeliin Puuroa, puuroa

Pyöräily on parasta

Vanhempi lapsistamme on halunnut OIKEAA pyörää jo vaikka kuinka kauan. Hänellä on Kokuan Likeabike-potkupyörä ja sillä potkuttelu ei enää oikein innosta. Pikkuveljellä taas on naapurista lainassa Pukyn potkupyörä, joka on käytössä niin sisällä kuin ulkonakin – aamusta iltaan. Kokuan halusin ensimmäiselle lapselle, koska puisena se on mielestäni niin kaunis, mutta kyllä tuolla Pukyllä potkuttelun aloittaminen… Jatka artikkeliin Pyöräily on parasta